Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n historiikki 2000 - 2010

Julkaistu Ayrshire-lehden numerossa 2/2010

Rakkaudesta ayrshirerotuun – Suomen Ayrshirekasvattajat 10 vuotta

Englannissa vuonna 2000 pidettyä Ayrshirekongressia voidaan hyvällä syyllä pitää alkusysäyksen antajana Ayrshirekasvattajien yhdistyksen perustamiselle. Kongressissa nähdyn ja koetun jälkeen ei mikään ollut ennallaan ja jo saman vuoden syyskuussa oli aika perustaa Suomeen Ayrshirekasvattajien yhdistys.

On vuosi 2000 ja Englannissa järjestetään Maailman Ayrshirekongressi, johon osallistuvat muiden mukana suomalaiset ayrshirekarjanomistajat Anna-Maija Pohjola, Mirja Koljonen ja Sari Alhainen. Kongressin aikana nämä karjanaiset yhtäkkiä ymmärtävät, että suomalaisilta puuttuu jotakin, mikä on itsestään selvää muualla: meillä suomalaisilla ei ole alkuunkaan käsitystä siitä miltä hyvän lehmän tulee näyttää. Jalostus on Suomessa keskittynyt pitkään vain tuotoksen parantamiseen ja lisäksi karjanjalostajien toiminta on tapahtunut oman maan rajojen sisällä ilman kontakteja muihin maihin. Kukaan ei ole yksinkertaisesti edes tiennyt, että on olemassa toisenlaisia lehmiä. Suomessa 1990-luvulla alkanut karjanäyttelyiden uusi tuleminen on lisännyt karjanomistajien välistä yhteydenpitoa ja maaperä on otollinen kansainvälistymiselle ja uusille tuulille. Matkan jälkeen ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin perustaa myös Suomeen oma Ayrshirekasvattajien yhdistys, jotta rotua voitaisiin kehittää haluttuun suuntaan karjanomistajien lähtökohdista käsin.

Perustamiskokous Ikaalisissa

Anna-Maija Pohjola ja Mirja Koljonen alkavat kumpikin tahoillaan koota yhteen ayrshirerodun jalostuksesta kiinnostuneita karjanomistajia, jotta voitaisiin pitää yhdistyksen perustava kokous. Syyskuun 8. päivänä vuonna 2000 Ikaalisissa ovat paikalla yhdistystä perustamassa Petri Pöysä, Laura Laiholahti, Merja Kallio, Tuula Laurikainen, Sari Alhainen, Pekka Suutari, Heli Hakamaa, Merja Kaappola, Olavi Ahonkivi, Mirja Koljonen ja Anna-Maija Pohjola. Kokouksessa keskustellaan yhdistyksen tarpeellisuudesta ja säännöistä. Ollaan yksimielisiä siitä, että yhdistys on välttämätön ja se päätetään perustaa. Ensimmäiseen hallitukseen valitaan Anna-Maija Pohjola puheenjohtajaksi ja muiksi jäseniksi Mirja Koljonen, Olavi Ahonkivi, Laura Laiholahti, Petri Pöysä, Pekka Suutari, Tuula Laurikainen, Merja Kallio ja Merja Kaappola. Jotta yhdistyksen toiminnan aloittamiseen saataisiin varoja, päätetään jäsenmaksun suuruudeksi 500 mk. Yhdistyksen nimeksi tulee Suomen Ayrshirekasvattajat – Finnish Ayrshire Breeders ry.

Uudelle yhdistykselle kirjataan seuraavat tavoitteet, jotka ovat erittäin ajankohtaisia yhä edelleen:

Yhdistyksen tavoitteena on
- koota ayrshirekasvattajat yhteen ja muodostaa keskustelu- ja aloitefoorumi
- toimia karjanomistajien vaikutuskanavana rodun eläinaineksen kehittämisessä ja tavoitteiden määrittämisessä
- osallistua tähän kehittämiseen toimimalla yhteistyössä alan järjestöjen kanssa
- karjanomistajien kansainvälisten yhteyksien lisääminen sekä linkkien rakentaminen populaatioiden välille
- suomalaisen karja-aineksen esille tuominen niin kotimaassa kuin ulkomailla
- eläinaineksen markkinointiin liittyvien osa-alueiden kehittäminen ja tukeminen: karjanäyttelyt, eläinten esittely, valokuvaus, kilpailut
- innostaa, kannustaa ja tukea karjanomistajia maidontuotannon kannattavuuden parantamisessa
- tiedottaminen rodun asioista jäsenille ja sidosryhmille
- kehittää tarvittavia jäsenpalveluja

Eläinaineksen kehittämisessä painopiste on toimia lehmien kestävyyden parantamiseksi.

Uusi yhdistys jakaa mielipiteitä

Uusi yhdistys saa paljon huomiota ja kiinnostuneita ayrshirekarjanomistajia alkaa liittyä jäseniksi. Sen sijaan yhdistys saa yllättäen huomata olevansa vaikea pala valtakunnalliselle jalostusorganisaatiolle, jossa Ayrshirekasvattajien toimintaa ja olemassaoloa käsitellään erinäisissä kokouksissa ja keskusteluissa, yhdistys käsitetään jonkinlaiseksi marginaaliporukaksi, joka vastustaa ”virallisia linjauksia” ja näin ollen ei-toivotuksi ilmiöksi. Yhdistyksen hallitus saa tästä lähinnä lisäpontta toiminnalleen ja hyvin nopeasti käykin selville, että yhdistys tuli perustettua kreivin aikaan, vielä voidaan vaikuttaa asioihin. Muutamia vuosia myöhemmin tehtävä olisi jo ollut huomattavasti vaikeampi, ellei mahdoton ja rodun tilanne entistä huonompi.

Toiminta lähtee vauhdilla käyntiin

Heti ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonna – vuonna 2001 – päästään tositoimiin. Hallitus pitää kokouksensa 15.1. ja asialistalla on mm. suomalaisen ayrshiren puhdasrotuisuudesta tehtävä kannanotto, sillä Suomeen on tuotu Nystrand-nimistä sonnia, jonka isän Öjy Mabrun isä on 100 % ja emä 25 % brown swiss. Nystrandin kantakirjaus suomalaiseen ayrshirekantakirjaan kummastuttaa ja SKJO:n jalostusvaliokunnalle, jalostusagronomi Jaana Kiljuselle sekä ks-osuuskunnille lähetetään kannanotto:

Tanskan punaisen rodun (RDM) spermatuonti ja kantakirjaus:

”Ayrshirekasvattajat haluavat kiinnittää huomiota Tanskan jalostusohjelmaan, jossa risteytystä ainakin Brown Swiss ja Red Holstein roduilla tehdään runsaasti. Millään näillä roduista ei ole muita yhtymiä ayrshirerotuun kuin ei-musta väritys. Koska Suomen ayrshirepopulaatio on maailman suurin ja siten ainutlaatuinen, pidämme näin poikkeavaa risteytystä arveluttavana. Karjanomistajat voivat itse päättää mitä sonniainesta haluavat karjassaan käyttää ja varmasti hyvän arvostelun saaneille ko. sonneille löytyy kysyntää. Jäsenistön etu kuitenkin edellyttää, että näiden sonnien tausta ja niiden ayrshirerodusta poikkeava perimä nopeasti tiedotetaan karjanomistajille FABA:n ja keinosiemennysosuuskuntien toimesta.

Ayrshirekasvattajien hallitus myös kummeksuu Nystrandin ja Gårdön (ei käytössä Suomessa, kirj.huom.) kantakirjausta ayrshirerodun A-luokkaan, joka tähän asti on edellyttänyt neljännen polven ”puhdasrotuisuutta”. Huomattava punaisen holsteinin osuus edellyttäisi ennemminkin kantakirjausta friisiläisrotuun, jos ei näiden sonnien, niin useiden nyt Tanskassa käytössä olevien RDM-sonnien kohdalla. Kantakirjauksen uskottavuus karjanomistajien piirissä ei saisi vaarantua edes pohjoismaisen yhteistyön nimissä, varsinkin kun Tanskan RDM populaatio on kooltaan pieni suhteessa Suomen ayrshirepopulaatioon. Laaja-alaisen jalostusinnostuksen ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää avointa ja innostavaa keskustelua karjanomistajien ja jalostusammattilaisten kesken. Kotimaisen jalostustyön tulevaisuus vaatii vastavuoroisuutta: yksipuolinen päätöksenteko tekee lisää tilaa ulkomaiselle kilpailulle."

Yhdistys saa vastauksen kannanottoonsa ja siinä todetaan mm., että karjanomistajille tulisi paremmin tiedottaa sonnin alkuperästä silloin kun se ei ole puhdas ay tai SRB. Näin jälkeenpäin, Suomen ollessa osa Viking Geneticsiä, nähdään, että kannanotto oli aikaansa edellä, etenkin kun tiedetään, että Nystrandilla ei ollut juurikaan annettavaa suomalaiselle ayrshirerodulle.

Ensimmäinen kevätkokous pidetään Runnilla ja siellä esitellään HAKA-hanketta sekä tutustutaan Koiraharjun tilaan. Syyskokous järjestetään Ilmajoella ja sinne on kutsuttu ruotsalainen Thure Bjerketorp kertomaan eläinten rakenneluokituksesta, valveutuneet karjanomistajat ovat näet saaneet tietoonsa, että ulkomailla eläinten rakenne pisteytetään tekemällä luokitus eli classification. Thure Bjerketorpin on kuultu käyneen Asmo-ydinkarjassa luokittelemassa ruotsalaislähtöisiä lehmiä ja hänet saadaan nyt esittelemään asiaa myös Ayrshirekasvattajien jäsenille. Käytännön harjoitukset tehdään Yli-Karjanmaan tilalla ja koska luokitus on täysin uusi asia, on innostuneita karjanomistajia runsaasti paikalla.

Kansainvälinen yhteistyö saa samana vuonna alkunsa, kun Ayrshirekasvattajat esittää Kanadaan kutsun saada näyttelytuomarit Ammujaisiin ja Lakeus-näyttelyyn. Kanadasta saapuu kaksi ammattinsa osaavaa herraa, Bob Ness ja Neil Kittle, joille ensimmäinen vierailu Suomeen ja tutustuminen suomalaisiin ayrshire-eläimiin lienee ollut jonkinlainen shokki, sillä saamme jälkeenpäin lukea Kanadan Ayrshire Reviewistä melko suorasanaisen matkakertomuksen. Suomalaiset karjanomistajat ovat kuitenkin selvästi innostuneita saadessaan esitellä eläimiään ulkomaisille tuomareille. Sekä näyttelyiden että tilavierailujen yhteydessä saadaan alustavasti käsitys minkälaisia lehmiä muualla arvostetaan: 14000 kg lypsänyt liivilehmä ei kiinnosta, mutta rakenteeltaan tasapainoisen näköinen, lypsytyyppinen eläin sen sijaan saa kohteliaita kehuja. Kansainvälinen yhteistyö lisääntyy tämän alun jälkeen nopeasti ja yhdistyksen järjestämät vuosittaiset ulkomaanmatkat tutustuttavat yhä enenevän joukon suomalaisia ayrshirekarjanomistajia uudenlaiseen tapaan arvioida ja jalostaa eläinainesta. Matkoilla luodaan tuttavuussuhteita muiden maiden ayrshirekasvattajiin ja samalla yhdistys saa muilta ayrshiremailta arvokasta tukea toiminnalleen.

Ayrshirekasvattajien ensimmäinen kesätapaaminen järjestetään Einolan tilalla Pentti ja Marja-Liisa Vuorisen luona. Paikalla on useita kymmeniä osallistujia. Ayrshiren vuosinäyttely järjestetään Hämeenlinnan Farmarissa ja yhdistys on paikan päällä oman standin kanssa. Vuonna 2001 aletaan julkaista omaa Ayrshire-lehteä, josta nopeasti muotoutuu ajan hermolla pysyvä ja luettu lehti, joka kertoo ayrshirejalostukseen liittyvistä asioista karjanomistajalähtöisesti.

Vuoden 2001 lopulla avautuvat yhdistyksen uudet kotisivut, joiden yhteyteen järjestetään piirustuskilpailu junnuille. Tästä voidaan katsoa junnutoiminnan alkaneen. Vuosien myötä junnutoiminta kehittyy ja tulee monipuolisemmaksi. Vuoden 2009 alusta lähtien käynnistyy AF-Future –nuoriso-ohjelma, jonka puitteissa junnutoiminta tapahtuu entistä ohjatummin yhdistyksen junnutiimin vastatessa toiminnan sisällöstä.

Toiminta vakiintuu ja hallitus käy palavereissa

Seuraavina vuosina kevät- ja syyskokoukset sekä talvi- ja kesätapaamiset vakiintuvat ja keräävät aina paljon osallistujia. Ne ovat tilaisuuksia, joissa samanhenkiset karjaihmiset voivat tavata toisiaan ayrshiren parissa. Yhdistyksen jäsenmäärä kasvaa jatkuvasti ja lehtitilaajia tulee lisää.

Kesällä 2002 järjestetään ensimmäinen oma Ayrshiren vuosinäyttely Oripään Okra-näyttelyn yhteydessä. Tuomari saapuu Ruotsista. Samaan aikaan valtakunnallinen lypsykarjanäyttely halutaan nimetä kaikkien rotujen vuosinäyttelyksi, mutta Ayrshirekasvattajat pitää pintansa ja rodun vuosinäyttely-statuksen saa Okra.

Yhdistyksen toiminnan alusta alkaen yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on ollut ayrshirerodun rakenteen parantaminen kestävyyden lisäämiseksi ja hallitus on aiheen tiimoilta useasti yhteydessä Fabaan ja keinosiemennysosuuskuntien toimitusjohtajiin. Syyskuussa 2002 päästään keskustelemaan asioista kasvokkain Tikkurilaan ja paikalla on Ayrshirekasvattajien hallitus sekä 5 henkeä Fabasta. Ayrshirekasvattajat tuovat esille omia näkemyksiään:

”Yhdistys on huolestunut ayrshiren rakenteesta ja kestävyydestä. Koska eläimillä ei enää ole teurasarvoa, tulisi lehmät saada kestämään karjoissa pidempään. Ayrshiren rakenneongelmien vuoksi holstein lisää koko ajan osuuttaan. Todetaan, että todellinen rotujen välinen kilpailu tapahtuu navetoissa; jos holsteinit pärjäävät paremmin, ayrshire häviää. Ehkä noin 10 % karjanomistajista on kiinnostunut jalostuksesta, loput ratkaisevat rodun valinnan navetassa. Yhdistys on kiinnostunut vain rodun menestymisestä. Tavoitteena on myös saada hintahaitaria eläinkauppaan. Hyvistä eläimistä tulee saada parempi hinta, jolloin tuetaan niitä kasvattajia, jotka panostavat jalostukseen. Kansainväliset yhteydet lisäävät karjanomistajien valistuneisuutta. Myös junnutoiminta on tärkeää, sillä maidontuottajaksi on kasvettava. Lehmien fenotyyppinen arvostelu (luokitus) lisäisi tietoa lehmistä. Yhdistyksen mielestä on löydettävä yhteinen linja rodusta: ei punaista holsteinia, ei brown swissiä.”

Palaverin yhteenvedossa toimitusjohtaja Syväjärvi toteaa, että keskustelu oli hedelmällistä ja avointa ja nyt selvisi mm. se, että Ayrshirekasvattajat ei vastusta pohjoismaista yhteistyötä, mistä kentällä oli liikkunut huhuja. Jalostustavoitteista ja utarerakenteen kehittämisestä oltiin yhtä mieltä, samoin siitä, että punaista holsteinia ei hyväksytä. Joistain periaatteista jouduttaneen kuitenkin joustamaan pohjoismaisen yhteistyön nimissä.

Vaikka hallitus tiedottaa karjanomistajien näkemyksistä päättäjille, eivät ayrshirerodun rakenteen kehittämiseen tähtäävät toimet kuitenkaan tunnu etenevän valtakunnan tasolla, joten keväällä 2003 Ayrshirekasvattajien hallitus kutsuu keinosiemennysosuuskuntien toimitusjohtajat yhteiseen neuvonpitoon Viikkiin. Kasvattajat haluavat, että panostusta rodun kestävyyteen rakenneominaisuuksia parantamalla on lisättävä selkeästi. Hallitus on aikaisemmin todennut, että tuon ajan sonnimateriaalilla ei ole saavutettavissa parannusta toivotuissa ominaisuuksissa eikä suomalaisen ayrshiren tuotoskapasiteettia pystytä hyödyntämään rakenteellisten heikkouksien vuoksi. Keinosiemennysosuuskunnille esitetään, että ne ottaisivat pohjois-amerikkalaiset sonnit jokaisen osuuskunnan käyttölistalle. Myös sperma-annosten tuontimäärien tulee olla riittävän suuret, että konsulenttien tekemä jalostussuunnittelu voidaan toteuttaa käytännössä, siemenannoksia tulee olla kaikilla seminologeilla. Keskustellaan ayrshiresta meillä ja maailmalla ja kuullaan keinosiemennyksen puheenvuorot mm. sonnipoikien valinnasta. Viikin tilaisuuden jälkeen keskusteluyhteys keinosiemennysjohdon kanssa säilyy ja uuteen palaveriin kokoonnutaan myöhemmin Tampereella hotelli Rosendahlissa. Listalla ovat pitkälti samat asiat kuin edelliselläkin kerralla. Neuvottelut eivät näytä johtavan käytännön toimiin.

Keväällä 2003 yhdistyksen kotisivuille avataan keskustelupalsta, Ayrshire Foorumi. Se saa valtaisan suosion, sillä vastaavaa karjanomistajien yhteistä keskustelupaikkaa ei ole ollut ja Foorumille aktiivisesti kirjoittavien määrä alkaa kasvaa tasaiseen tahtiin. Lähes kaikki karjataloussektorilla toimivat tuntuvat vähintäänkin lukevan Foorumia. Pian valtakunnassa ei mikään asia pysy karjanomistajilta pimennossa, Foorumi pitää huolen siitä. Tämä ei ole kaikkien mielestä pelkästään hyvä asia ja Ayrshirekasvattajien hallitus saakin säännöllisesti kuulla kritiikkiä Foorumin kirjoituksista, sillä niitä pidetään yhdistyksen mielipiteinä, vaikka monet kirjoituksista tehdään nimimerkin takaa. Myöhemmin Foorumia muutetaan niin, että vain omalla nimellä kirjoittavat pääsevät kirjoittamaan sinne ja tilanne rauhoittuu jonkin verran. Vuonna 2010 Ayrshire Foorumi on edelleen karjaväen tehokkain tiedonvälityspaikka.

Ayrshirekasvattajat pääsee Maailman Ayrshire Federaation jäseneksi

Eräs tärkeä virstanpylväs yhdistyksen toiminnan ensimmäisellä vuosikymmenellä on yhdistyksen pääsy Maailman Ayrshire Federaation (World Ayrshire Federation, WAF) jäseneksi vuonna 2003. Federaation kautta yhteys muihin ayrshiremaihin lisääntyy. Päätetään hakea yhdessä Faban kanssa vuoden 2008 Ayrshirekongressia Suomeen.

Vuoden 2004 kongressi järjestetään Uudessa-Seelannissa. Etukäteen on päätetty sekä Ayrshirekasvattajien että Faban hallituksissa esittää seuraavaksi Federaation presidentiksi Mirja Koljosta. Uuteen-Seelantiin lähtee usean suomalaisen joukko. Pian kuullaan uutisia toiselta puolelta maapalloa: Seuraava kongressi on myönnetty Suomelle, mutta Federaation seuraavaksi presidentiksi on yllättäen valittu Cecilia Rydbeck eikä Mirja Koljonen, kuten etukäteen oli suomalaisten kesken sovittu esitettäväksi. Asiaa puidaan jälkeen päin erinäisissä palavereissa ja Faban edustaja antaa asiasta kirjallisen selvityksen, myös Federaation edellinen presidentti Gordon Glentworth lähettää oman näkemyksensä asiainkulusta. Presidentin valinnan käänteet eivät täysin aukottomasti selviä Ayrshirekasvattajien hallitukselle koskaan. Cecilia Rydbeck ei osallistu tehtäviensä hoitoon aktiivisesti ja jättää paikkansa kahden vuoden kuluttua vuonna 2006, jolloin Madisonissa pidettävässä Federaation kokouksessa valitaan etelä-afrikkalainen Kevin Lang hoitamaan presidentin tehtäviä loppukaudeksi.

Vuoden 2008 kongressin valmistelu lähtee käyntiin hyvissä ajoin jo loppuvuonna 2004. Yhdessä Faban kanssa pidetään useita valmistelevia palavereita. Yhdistys haluaa oman kolmen päivän osuuden vastattavakseen ja tähän osuuteen tulee kuulumaan Ayrshire Show 2008. Neuvottelut eivät etene toivotulla tavalla. Faba haluaa järjestää kevyemmän version kongressista eikä näyttelyä pidetä kovin oleellisena. Ayrshirekasvattajat taas näkevät asian juuri päinvastoin: kaukaa saapuvat vieraat ovat ensisijaisesti karjanomistajia, joita kiinnostavat ayrshire-eläimet, eivät niinkään teollisuusvierailut. Hyvin järjestetty näyttely on perinteisesti ollut kongressin kohokohta ja tämä halutaan myös Suomessa toteuttaa. Vaikeiden neuvottelujen ja monenlaisen kädenväännön jälkeen kongressi alkaa olla paketissa. Yhdistys sai oman kolmen päivän osuutensa ja myös rahoitusta siihen ulkopuoliselta taholta. Yhdistyksen historian suurimman voimainponnistuksen, kongressinäyttelyn, järjestelyt päästään lopultakin aloittamaan. Vuoden 2008 kesäkuussa pidetystä Seinäjoen Ayrshire Showsta tulee menestys ja ulkomaiset vieraat kiittelevät tapahtumaa jälkeenpäin vielä pitkään, sekä järjestelyjä että eläinten korkeata tasoa. Viimeistään nyt Suomen Ayrshirekasvattajien yhdistys tunnetaan jokaisessa ayrshiremaassa.

Näyttelyistä AF-Class –luokitukseen

Yhdistyksen toinen oma vuosinäyttely, joka järjestetään vuoden 2004 Okrassa, on seurauksineen käänteentekevä tapahtuma Ayrshirekasvattajien toiminnassa. Yhteistyössä HAKA-hankkeen vetäjän, Anita Hyvösen, kanssa oli päätetty kutsua Kanadasta Suomeen henkilö, joka olisi ammattitaitoinen tuomari ja hallitsisi myös luokituksen. Linda Ness Ayrshire Canadasta lähettää yhdistykselle tiedon, että hänellä olisi esittää tehtävään paras mahdollinen henkilö, Yves Charpentier, joka on toiminut värillisten rotujen ammattiluokittajana, mutta oli nyt tullut Ayrshire Canadan palvelukseen. Heinäkuussa Yves Charpentier saapuu Suomeen. Ensimmäiseksi hänet viedään Viikkiin tutustumaan tutkimusnavetan karjaan. On kolea ja sateinen ilma ja tuulee navakasti. Karja on laitumella, jonne Yves Charpentier johdatetaan. Toistuu sama kuin Bob Nessin ja Neil Kittlen kohdalla – vieras on sanaton. Matka kohti Okraa jatkuu ja kiertää Ylä-Savon kautta, missä Yves antaa luokitusdemonstraation ja tutustuu karjoihin, karjavierailut jatkuvat Etelä-Suomessa vielä Okran jälkeenkin. Yves kertoo myöhemmin ensimmäisen vierailun Suomessa olleen uskomaton kokemus, hän ei ollut koskaan tiennyt, että tämän näköisiä ayrshire-eläimiä on edes olemassa, saatikka että ne jossain maassa voisivat olla sonninemiä. ”But now I’m used”, hän toteaa.

Yves Charpentierin tuomarointi Okrassa on vakuuttavaa ja karjanomistajat oppivat taas lisää eläinten rakenteen arvioimisesta seuratessaan ammattilaisen työskentelyä kehässä. Kiinnostus luokitustoimintaa kohtaan on suuri ja karjanomistajien toiveesta Yves luokittaa jo tällä käynnillään joidenkin tilojen eläimiä. Yvesin viimeisen vierailupäivän aikana saadaan muotoiltua kysymys olisiko mahdollista saada hänet käymään Suomessa jatkossakin luokittamassa lehmiä kanadalaisen luokitustavan mukaan. Vastaus tulee empimättä ja on myönteinen ja kun vielä Ayrshire Canadakin näyttää vihreätä valoa, kääntyy uusi sivu suomalaisen ayrshiren kehittymisen tiellä. Yves saapuu Suomeen uudestaan jo saman vuoden lokakuussa ja nyt kierretään ympäri maata useilla tiloilla luokittamassa lehmiä. Uusi luokitus on saanut nimen AF-Class (Ayrshire Finland Classification). Luokituksesta tulee yhdistyksen merkittävin jäsenpalvelu ja se osoittautuu tulevien vuosien aikana myös tehokkaimmaksi yksittäiseksi työkaluksi karjan rakenteen kehittämisessä, sillä näkyviä tuloksia alkaa karjoissa syntyä nopeasti.

Yhdistys jatkaa Ayrshiren vuosinäyttelyiden järjestämistä vuosittain. Vuonna 2005 näyttely pidetään Tampereen Farmarissa, 2006 Seinäjoen Farmarissa, 2007 Kuopion Farmarissa, 2008 Seinäjoen kongressinäyttelyssä, 2009 Tyylikäs-näyttelyssä Haapajärvellä ja 2010 Mikkelin Farmarissa. Historian ensimmäinen Ayrshire Winter Show eli Ayrshiren Talvinäyttely järjestetään Seinäjoki Areenassa helmikuussa 2010. Tilaa Areenassa on ensimmäisellä kerralla niukalti eläimille, joten siksi se ei ole vuosinäyttely, mutta seuraavalla kerralla, helmikuussa 2011 Ayrshire Winter Show tulee olemaan myös rodun päänäyttely. Kaikkiin näyttelyihin kutsutaan tuomarit ulkomailta, koska näiden halutaan olevan riittävän ammattitaitoisia. Tuomarivieraiden myötä saadaan luotua arvokkaita kontakteja Suomen ja muiden ayrshiremaiden välille.

Seinäjoen Farmari 2006-näyttelyssä on ensimmäistä kertaa Sale of Stars –huippueläinten huutokauppa, joissa eläimet valmistelee esittelykuntoon kanadalainen ammattiklipperi. Tämän jälkeen vastaavia huutokauppoja järjestetään vuosittain. Huutokauppoihin otetaan vain korkeatasoisia eläimiä, joiden emillä on riittävä tuotos sekä vähintään AF-GP80 luokitus. Huutokaupoissa hintataso on tavanomaista selvästi parempi. Huutokauppojen pitämistä on tosin harjoiteltu jo muutamana vuotena ennen ensimmäistä Sale of Stars –huutokauppaa, ensimmäiset kerrat Alhaisten tilalla 2003 ja 2004 ja sen jälkeen Joukolan tilalla vuonna 2005.

Kymmenen toimintavuoden jälkeen

Yhdistyksen kymmenen ensimmäisen toimintavuoden jälkeen voidaan todeta, että alun palava innostus ayrshirejalostukseen ei ole yhdistyksen toimintaan osallistuvilla alkuunkaan vähentynyt, vaan ennemminkin lisääntynyt. Ayrshire tunnetaan karjanomistajien taholla tänä päivänä rotuna, ei enää pelkkänä lehmänä. Jalostusrintamalle on saatu uusia toimijoita ja kilpailu markkinoilla on ollut rodulle pelkästään hyväksi. Samaan aikaan kun yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut nykyiseen noin 400 jäseneen ja toiminta kaikin tavoin laajentunut, on yhdistyksen painoarvo valtakunnan tasolla sekä kansainvälisesti kasvanut. Yhdistys on kuluneet kymmenen vuotta toiminut suomalaisen ayrshiren kehittämiseksi ja karjanomistajien äänen saamiseksi kuuluville ja vaikka kapuloita on pistetty rattaisiin säännöllisesti, ei se ole vähentänyt intohimoa ayrshiren puolesta toimimiseen. Ayrshirerodun menestyminen on ykkösasia ja tämä työ jatkuu samalla palolla tulevaisuudessakin. Upean rotumme kehittyminen sekä karjanomistajatuttavuudet Suomessa ja muualla maailmassa ovat palkinto onnistuneesta työstä.

Laura Laiholahti